Kesällä 2003 arkistoimme serkkuni Risto Honkalan kanssa lomapuuhana uudelleen Matti Heinosen parikymmentä vuotta sitten kokoamat koskelaisten vanhat valokuvat. Hän oli saanut kulttuurilautakunnalta tehtäväksi kerätä koskelaista historiaa. Valokuvia ja niihin liittyviä tekstejä oli kertynyt yli 700 kpl. Mielestämme ne eivät olleet kirjastossa arkistoituna riittävän asianmukaisesti ja siksi niiden olemassaolokin oli vain pienen piirin tiedossa. Näin tämä arvokas kulttuurihistoriallinen kuvakokoelma jäi vaille katsojia ja myös kaikkea sitä huomiota, jonka arvokas työ olisi ansainnut. Uudelleen arkistoinnin yhteydessä syntyi ajatus kuvien saattamisesta myös sellaiseen muotoon, että ne olisivat kaikkien asiasta kiinnostuneiden katsottavissa. Sisältyihän kuviin ja niissä oleviin teksteihin melkoinen annos Kosken historiaa. Siitä todisteena on sekin, että kirja ”Kosken historia kivikaudesta vuoteen 1993” sisältää n. 60 valokuvaa tästä Matti Heinosen kokoelmasta.

Arkistoinnin yhteydessä kaikki kuvat saatettiin myös sähköiseen muotoon. Niistä sitten v. 2005 saatiin ”julkaistuksi” kirjaversio ja vastaava sähköinen tiedosto. Molemmat luovutettiin Kosken kirjastolle v. 2006, jolloin toteutui tavoitteemme saada kuvat arkistoinnin lisäksi kaikkien kiinnostuneiden nähtäville.

Ennen työn valmiiksi saattamista olimme saaneet kipinän ja alkaneet kerätä sähköisiä kuva-arkistoja omien, vanhempiemme ja sukulaistemme vanhoista kuvista. Tässä vaiheessa meille selvisi, kuinka vaikeata on tunnistaa vanhojen kuvien henkilöitä – tapana kun ei ole ollut kirjoittaa kuviin niissä esiintyneiden nimiä. Totesimme olevamme vanhimpien kuvien suhteen liian myöhään liikkeellä. Aikalaisia tunnistajia ei juuri enää ollut ja jos oli, heidän muistinsa ei aina riittänyt.

Tallentamamme vanhat kuvat ja niissä olevat henkilöt olivat pääosin Koskelta, mistä meidän molempien vanhemmatkin ovat syntyjään. Se tietysti ylläpiti kiinnostusta.

Aineiston koostamisessa työnjaoksemme vakiintui se, että minä keräsin kuvia sekä niihin tunnistukset ja Risto siirsi kuvat sähköiseen muotoon sekä ylläpiti niihin liittyviä nimitiedostoja. Monilta osin tunnistukset jäivät puutteellisiksi. Moni voi ajatella, ovatko tunnistukset edes tarpeen, me emme. Meistä luokka- ja muut kouluun liittyvät kuvat edustavat merkittävää osaa koulun ja Hongiston sekä Tapalan kylien historiaa, jos kuvien henkilöt ja tapahtumat ovat tunnistettu.

Toimiessani omaishoitajana Hongiston Pohjolassa, oli mahdollista jatkaa keräystyötä. Siinä tutustuin uudelleen paikkakunnalle jääneisiin vanhoin nuoruudentuttuihin. Kävin myös entisessä Hongiston koulussa, jota Lasse Lintuaho parhaillaan kunnosti tai oikeammin puusepän taidoillaan vanhaa arvostaen entisöi. Hän kertoi, että koulu on kohta satavuotias. Tästä syntyi ajatus saada juhlavuodeksi kokoon jonkinlainen kouluhistoriikki, koska aineistoakin oli jo jonkin verran koossa.

Työ ei ollut sillä siunaamalla tehty. Kosken Kohauksen lähestyessä keräsin pienen joukon entisiä oppilaita kokoon ja pyysin heiltä kaiken mahdollisen koulukuva-aineiston. Sitä löytyikin jo siinä vaiheessa melkoisesti ja yhdessä suunnittelimme Lassen myötävaikutuksella Kohauksen yhteyteen spontaanin vanhojen oppilaiden vapaamuotoisen tapaamisen Hongiston koululla. Tapaamisen ilon lisäksi tarkoituksena oli saada lisää kuvia ja vanhoihin luokkakuviin puuttuvia nimiä. Tapahtumaa varten tulostettiin kuvista A3-kokoa olevat kuvasuurennokset tunnistuksia varten. Tieto tapaamisesta levisi yllättävän hyvin ja sai laajasti porukkaa liikkeelle. Saimme kuviin paljon täydennystunnistuksia ja lupauksia uusien kuvien toimittamisesta. Niiden kanssa menikin sitten loppuvuosi 2003.

Niin kuin helposti käy, alkuinnostus laantuu vaikeuksien edessä, puutteita kun oli vielä paljon. Haaste jäi muutamaksi vuodeksi odottamaan innostuksen palaamista, kunnes jo paljon vaivaa nähnyt Risto otti asiaan selvän kannan loppuvuodesta 2006: ”Nyt työ tehdään loppuun tai sitten se saa jäädä.”

Hän on viettänyt ikänsä kaikki kesät Koskella; nuorena sukulaisperheissä Hongistolla ja Alikulmalla, myöhemmin Liipolan järven rannalla olevalla Honkarannan mökillä. Näin hän tunsi suuren joukon ikäisistään Hongiston koululaisista ja heidän Hongiston koulua käyneistä vanhemmistaankin. Tästä on ollut suuri apu projektin aikana. Loppurutistuksessa on tarpeen saada käyttöön myös hänen kuvankäsittelytaitonsa ja kuvia hänen hallinnassaan olevasta laajasta koskelaisia käsittelevästä kuva-arkistosta. Arvioni oli, että ilman häntä tämän kirjasen valmistuminen olisi vaarassa tai ainakin kuvitusosuus jäisi vaatimattomaksi ja tekniseltä tasoltaan merkittävästi heikommaksi. Näin hänen vaatimukseensa työn loppuunsaattamisesta oli minun yhdyttävä.

Yhdessä alkoi viimeinen kiri vielä puuttuvien kuvien ja tunnistetietojen saamiseksi. Uskomattoman sitkeässä olivat etenkin vanhimpien kuvien henkilöiden tunnistukset. Tätimme Hilkka Mikola oli merkittävin vanhojen kuvien tunnistaja. Hänen luonaan vietimme monta pitkää tovia. Taas kerran olimme siellä Riston ja hänen pienimmän poikansa Markuksen kanssa. Aikaa siinä kului ja poika alkoi jo tuskastuneena kieriskellä lattialla. Kysyin Hilkalta: ”Kukas se sitten tässä kuvassa on?” Siihen lattialta kuului: ”Se on Matti Pöytälä Hongistolta, ja nyt lähdetään.” Jos Hilkka ei tiennyt, ohjasi hän meitä edelleen oikeiden ihmisten luokse saamaan tunnistusapua. Lopultakaan ei kaikkiin nimiä saatu, ja osa saaduista vanhimpien kuvien tiedoista saattaa olla virheellisiä, koska varmentaminen ei ollut mahdollista.

Tunnistuksia kerätessäni löytyi edelleen kuvia, jotka liittyivät tavalla tai toisella kouluun tai sen piirissä oleviin kyläyhteisöihin. Materiaalin laajetessa alkoi pelkän luokkakuvakoosteen tekeminen tuntua vähän suppealta. Niinpä ryhdyimme laajentamaan tekstiosaa siten, että koulutapahtumiin liittyvä aika voitiin sitoa niin Kosken historiaan kuin myös yleisempään kouluhistoriaan. Näin pelkäksi matrikkeliksi suunniteltu työ alkoi laajeta kouluhistoriikiksi, jossa oli myös ripaus kylähistoriaa. Uutta ajatusta puolsi sekin, että näin saataisiin nostetuksi esiin ne ansioituneet kyläläiset, jotka olivat olleet käynnistämässä kouluasiaa ja nähneet sen antavan kylien nuorille paremmat edellytykset pärjätä elämässä. Kunnioituksen ansaitsevat myös ne henkilöt, jotka huolehtivat vuosien saatossa vireän koulutoiminnan ylläpidosta, monesti vaikeissakin olosuhteissa.

Varsinaiseksi historiikiksi tätä julkaisua ei kuitenkaan voida kutsua, sillä lähteet on mainittu pääosin vain yleisluontoisesti. Kirjan tekstin joukossa olevat eri lähteiden pöytäkirjalainaukset ovat autenttisia, ne erottuvat kursiivina kirjan muusta tekstistä. Niiden yhteydessä on viittauksia myös lähteisiin.

Jotta kuvat nimineen pysyivät tekovaiheessa järjestyksessä, on luokkakuvissa lähteeksi merkitty taho, jolta kuva on saatu lainaksi. Samoja kuvia tuli useasta lähteestä, jolloin kuvavalinta perustui tunnistuksien täydellisyyteen tai kuvan kuntoon.

Vajavainen kylätuntemuksemme teki työmme haasteelliseksi, kun paikkakunnan tavan mukaan oppilaita kutsuttiin välillä talon nimellä sukunimen sijaan. Opettajatkin olivat kirjanneet oppilasluettelot milloin talon nimeen pohjautuen, milloin sukunimeen. Suomennosten yhteydessä nimet vielä muuttuivat ja puhuttelunimetkin vaihtelivat.

Lähteistä merkittävin oli luonnollisesti Hongiston koulusta jäljelle jäänyt vajavainen arkisto, johon oli mahdollisuus tutustua kunnanvirastossa. Lakkautettujen koulujen arkistoja ei yleensä ole kokonaisuudessaan säilytetty, joten Hongiston koulun osaltakin puuttuvien tietojen hankinta oli aikaa vievää tai mahdotonta.

Vähitellen koulun eri vaiheista syntyi tekstiosa, jota on valokuvin ja aikalaisten muistikuvia kirjaamalla elävöitetty.

Kuvista, tunnistuksista, haastatteluista, kirjoituksista ja kaikesta muusta vaivannäöstä tätä työtä kohtaan, olemme kaikille kiitollisia, ketään erikseen mainitsematta. Pelkästään omin avuin ei tämä työ olisi syntynyt. Hyvänä apuna on ollut myös nykytekniikka, joka yhdistettynä internetiin on mahdollistanut tekijöiden yhteydenpidon kuvapuheluina ja kuvien ja tekstien online-lähetyksinä. Tämä on merkittävästi helpottanut ja nopeuttanut työskentelyämme.

Yrityksistämme huolimatta on kirjaan jäänyt varmaan virheitä ja puutteita, joiden poistaminen olisi ollut kohtuuton työ saavutettuun hyötyyn verrattuna, joten puutteet on vaan hyväksyttävä.

Koskella Tl 1.9.2007

Tapio Tuominen ja Risto Honkala